Veikko Nuutisen käsikirjoittama ja Erika Hastin ohjaama näytelmä pursuaa 80- ja 90-lukujen nostalgiaa, unohtamatta graffiteja, lamaa, ensirakkauksia ja ystävyyttä, unelmia sekä kipeää aikuistumista ja lapsuudesta irtautumista.

 

 

Tämä näytelmä naurattaa ja itkettää kuoliaaksi. Siinä ovat läsnä yhtä aikaa lapsuuden kesien auringon lämpö ja lähiön betonikerrostalon alimpien parvekkeiden alla ikuisesti sulavien lumilämpäreiden pohjattoman yksinäisyyden rapainen kylmyys.

 

Pasi was here on se näytelmä, joka muuttaa ihmistä vain ohikiitävän hetken ajaksi. Tämä on se näytelmä, joka halaa ja silittää ja sanoo, että kaikki on ihan hyvin silloinkin, kun ei ole.